18. huhti, 2018

Kotona taas

Kotona taas täällä villissä maas... lauletaan laulussa. Pennut lähteneet omiin koteihinsa. Eipä voi olla ihminen tyytyväisempi omistajiin. Amilla riipputissit kohta enää muisto vaan ja Bono the Boy on iloistakin iloisempi päästessään kotiin. Eipä silti hienosti oli hoidossa mennyt. Kiitokset tuhannesti Suvi-Marjan kennelin koirahoitolaan. Koirien välinen energia on muuttunut eron ja Bonon kivesten kaivamisen myötä. Testosteroni ei enää jyllää ja leikki äidin kanssa maistuu niin äidille kuin pojallekin. Vieläkin harmittelen takaraivossa sitä, että palleja ei ollenkaan tullut. Bono on sen verran komea, että olisin halunnut ulkomuodosta tuomarin arvostelun saada. Kuva on Sundvallista ja tuolla meren takana on Suomi. Hassua muuten miten mukava oli palata kotiin ja samalla niin haikea jättää kaikki talon koirat (4 kpl) ja Tepen ja Linda ja David ja ihana maalaismaisema. Kun pihalle menit, ei kuulunut kuin lintujen laulu ja hiljaisuus. Kuitenkin oltiin vain 30 minuutin päässä Sundsvallin keskustasta. No pääseehän sinne, laivat kulkevat ja autossa on neljä pyörää ja ratti. Taidan aloittaa seuraavan tarinan eli miten saadaan omapäinen, vahva uros oikeasti kiinnostumaan tottelevaisuusharjoituksista. Yllättäviä käänteitä ei varmasti tule puuttumaan, joten jos kiinnostaa, olkaa kuulolla! Bullet point on jo korkattu!