29. maalis, 2017

Hassua

Alkaakohan minulla pää pehmetä totaalisesti. Piipahdan Ruotsissa pennun kanssa. Laatuaikaa sille ja minulle. No äitee jää hoitoon ja häntä odottaa ystäväni luona muutaman päivän luxuselämä, varmasti ihanampaa kuin kotona riiviöpennun kanssa. Mutta minä, mitä minä teen, kun jätän tuon äitikoiran nauttimaan elämästä, saan eroahdistuksen ja alan itkeä ennen kuin pääsen ovesta ulos. Kyllä on maailmankirjat sekaisin. Olisin iloinen, ILOINEN. No sydämessäni olenkin, mutta jotain tuossa koirassa on sellaista, joka koskettaa minua syvältä. Että silleen ruudun tällä puolen. Mitäs siellä?