16. maalis, 2016

WC

Aamuni menee useimmiten niin, että kuppi kahvia ja sitten koirien kanssa ulos. Niin tänäänkin. Kahvihan on diureetti, siis lenkin on hyvä kulkea siellä, missä on a) wc-mahdollisuus tai b) metsikköä riittävästi. Valitsen usein Kivinokan aamulenkin kohteeksi ihan senkin takia, että siellä linnut laulavat niin kauniisti. Tänään tosin varikset olivat päättäneet mitellä reviirirajoista. Ne kyllä raakkuvat kovaa ja komeasti, joten pikkulintujen viserrys peittyi osin niiden äänen alle. 

Sain kulkea ihan rauhassa, koiratkin tuntuivat nauttivan, kunnes raahasin ne puuceehen. Ne ovat aina yhtä ymmällään, että miksi sinne pitää mennä. Oma shownsa tulee siitä, kun lähellä ei ole sopivaa puuta, mihin remmit sitoa, käskyn alle en uskalla niitä jättää, kun peuroja vilisee aina silloin, kun ei pitäisi. Yhdellä kädellä riisuminen ei ole kaikkein helpointa. Toisaalta pieni murhe, kun kuplan saa hoidettua otsasta pois.

Lenkin loppupuolella kaksi kaunista peuraa juoksi editsemme. Koirat kiinnostuivat, mutta tällä kertáa ne eivät saaneet samanlaista heti perään -kohtausta kuin normaalisti. Auttaakohan tässäkin siedätyshoito?