13. maalis, 2016

Lehmät

Olen aina pitänyt jostain syystä lehmistä. Ehkä se johtuu siitä, että olen ikäni asunut Viikin koetilan kupeessa ja nähnyt lehmiä lapsesta saakka, vaikka kaupunkilaistyttö olenkin. Varsinkin koetilan nuorikarja tapasi tulla aidan viereen seurustelemaan. Lapsesta se oli niin jännittävää.

Kävin jäsenkorjaajalla ja hänellä oli kuvan taulu. Sanoi, että se oli ollut aivan pakko ostaa. Minunkin oli pakko ottaa taulusta kuva, lehmä vaan puhutteli niin voimakkaasti minua.

Arvostan näitä tuotantoeläimiä suuresti. Kirjoitin jo pitkän rimpsun asioita, jotka ovat niiden kannalta epäoikeudenmukaisia. Sitten ajattelin taas kerran tehdä niin kuin opetan ja lähettää kaikille lehmille, vasikoille ja niiden hoitajille ja omistajille rakkautta ja myötätuntoa. Se, että sohit tikulla silmään, ei tee ketään näkeväksi.

On hyvä muistaa, että luonto ja sen eläimet eivät tarvitse meitä, me tarvitsemme niitä.