26. helmi, 2016

Muistamaton mummo

Kun ostin valkoisen, kasvattaja toivoi, että veisin sen ainakin muutamaan näyttelyyn. Lupasin tehdä niin. Vein sen pentunäyttelyyn ja tuomari piti sitä erittäin lupaavana :).

Kesän lopulla 2013 ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja ilmoitin juniorin messuhallin näyttelyyn lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Kolme näyttelyä on muutama, eikö vain.


Joulukuun alussa jouduin sitten suunnittelemaan työmatkaa Vilnaan ja totesin työkaverilleni, ettei kyllä lennetä Air Balticilla Riikan kautta, vaan suoraan Finnairilla ja tarjouslennolla, joka lähtee lauantaina, nautitaan Vilnasta sunnuntaina ja tehdään töitä maanantaina. Ostimme liput, niitä ei voinut peruuttaa, varasin koirille hoitopaikan Juppsgardista ja kaikki oli hyvin, kunnes kaiken tämän jälkeen muistin, että olin ilmoittanut juniorin kahtena päivänä joulukuun näyttelyyn juuri samaksi viikonlopuksi, kun olin järjestänyt itselleni matkan Vilnaan. Sillä lailla muistamaton mummo toimii. Elää puhelimen kalenteri raamattuna. Mitä sinne ei ole kirjoitettu, ei ole olemassa. Näyttely oli jäänyt merkitsemättä.


Valjastin puolipakolla kaksi ystävääni viemään koiran näyttelyihin, toisen toisena päivänä ja toisen toisena. Ihan turhaan. Siellä juniori häntä kaarella oli saanut tuomarit miettimään, miltä valkkarin oikeastaan tulee näyttää. Iloinen häntä kuulemma hänellä. Onneksi kauneus on aina katsojan silmässä!

No neljäs ja näillä näkymin viimeinen näyttely oli 2014 kesällä Ruotsissa käyttökoirien erikoisnäyttelyssä, jossa tuomari todella piti valkoisestani, koira sai sertin ja oli paras narttu kakkonen. Hävisi äidilleen.

Ihan valkoisen näköinen se on, silloin kun muistaa pitää häntänsä alhaalla, ja se on harvoin :).