13. tammi, 2016

Saalista vai saaliiksi

Olipa kerran kanahaukka, joka luuli saavansa pihan lintulaudalta hyvän saaliin, mutta joutuikin itse saaliiksi. Mitä siis tapahtui, koirat haukkuvat pihalla, isäntä (huom! isäntä, ei emäntä) ei reagoi, ennenkuin kanahaukka lentää matalalla ikkunan ohi, koiravanhus kärppänä perässä, mitä nyt spondylosisen selkänsä kanssa kykenee, hyppää ja tarraa haukkaa siivestä kiinni. Haukka putoaa ja molemmat koirat kärppänä haukkumaan viereen, että liiku siitä. No isäntä saa jalat alleen ja kurkun auki ja komentaa koirat sisällä. Huuto kuultiin varmasti keskikaupungillakin. Entäs sitten - koirat sisällä, siipeensä saanut haukka pihalla. Mies miettii, tarttuu puhelimeen ja soittaa pieneläinklinikalle, sieltä neuvotaan soittamaan Korkeasaareen ja sieltä palolaitokselle. Palolaitokselle sanotaan, että laita se pahvilaatikkoon, mies mihin ihmeen pahvilaatikkoon, ei meillä ole tässä nyt pahvilaatikkoa, tulkaa hakemaan se. Jos ottaisit nirrin pois. Ei hemmetti sanoo mies, jos siitä vielä kelpo tulee, tulkaa hakemaan pois. Ja niin saapuu paloauto Peuratielle ja vahingoittuneisiin eläimiin erikoistunut palomies tulee pihalla ja toteaa hänkin, että oho mitkä kynnet. Haukka päätyy lopulta palomiehen matkaan ja Korkeasaareen. Toivottavasti toipuu. Jos minä olisin tuo haukka, en pissisi Peuratielle päinkään. No tarina jatkuu. Kuluu noin kuukausi, miehen kännykkä soi, Korkeasaaresta päivää, ilmoitamme vain, että tänne toimittamanne kanahaukka on toipunut ja päästetään tänään vapauteen. Sen pituinen se.