6. tammi, 2016

Intia

Kun olin muutama vuosi sitten Madhubanissa Intiassa jäin miettimään monia asioita eläinten kannalta. Kuten jokainen tietää, lehmä on pyhä eläin Intiassa ja voisi ajatella, että näin ollen lehmien elämä on auvoista. Ne lehmät, jotka minä näin, ja niitä oli paljon joka paikassa, olivat laihoja, söivät muovipusseja ja kaikkea roskaa, kun oikeanlaista ruokaa ei ollut tarjolla. Luonteeltaan ne olivat aika hauskoja. Kävelimme yhtenä päivänä pitkin kylätietä ja lehmä jolkotti meitä vastaan. Tie oli kapea, lehmä ei väistänyt, se yksinkertaisesti vaan tuli ja työnsi minut tieltään pois.

Liikenne ainakin siinä osassa Intiaa, jossa olimme, oli sellainen, ettei täysjärkinen eurooppalainen siellä mielellään ajaisi. Liikennesääntöjä ei näyttänyt olevan ollenkaan, ei autoilijoilla eikä lehmillä, meteli korvia huumaava, se joka kovimmin tööttäsi, meni ensin. Silmät pyöreinä katselimme, kuinka paimen valtavan lammaslauman kanssa kulkee moottorien piennarta ihan pokkana, autoilijat eivät hiljennä yhtään, eivät silloinkaan, kun lehmät ylittivät moottoritien, ihan miten lystäsivät. Mutta niinhän sitä sanotaan, että maassa maan tavalla.