28. joulu, 2015

Matkan pääkö?

Toissapäivänä jo ajattelin, että nyt on vanhuksen matkan pää tullut eteen. Ensin se lenkillä näykkäisi kulman takaa tulleen miehen housunlahkeesta, onneksi housut eivät menneet rikki, eikä mies saanut hepulia. Samana päivänä vanhus kurmotti junioria kuin yleinen syyttäjä eikä lopettanut, vaikka toinen sanoi piip piip. Jouduin menemään väliin, onneksi veri ei vuotanut minusta eikä koirista eikä koirille jäänyt asiasta hampaankoloon mitään. Minulle vähän jäi! Eikun vanhusta tutkimaan, että mikä olisi vikana, kun tuolla lailla käyttäytyy. Mahan alta löytyi takkupesäke ja sen alta haavauma. Ennen takkuepisodia olin ottanut vanhuksen pihalta sisällä, kun se oli siellä tuntitolkulla halunnut istua ja päivystää ohimeneviä ihmisiä ja koiria. Vanhus tuli sisään ja hetken päästä alkoi väristä kuin horkassa. Värisi ja lopetti, värisi ja lopetti. Kyse ei ollut mistään epileptisestä kohtauksesta, sillä vanhus oli koko ajan "henkisesti" läsnä. Värinä loppui vasta, kun laitoin koiran Bemerille lepäämään. Nyt olen 15.15 menossa lääkäriin lähinnä haavauman takia, mutta en voi kieltää, etteikö mietitytä, mistä oikeastaan onkaan koiran käytöksessä kysymys.