27. marras, 2015

Älä lopeta minua vielä!

Koirieni täyttäessä 10 vuotta huomaan alkavani tehdä luopumista. Näin on käynyt vanhuksenkin kohdalla. Olen vähän väliä miettinyt, että kauanko se tuossa ilonani vielä on, varsinkin silloin, kun se on vaikuttanut väsyneeltä ja haluttomalta kulkemaan. Ensi viikollako vaiko ensi kuussa, näkeekö joulun tai ensi kesän. Olen siis tunnetasolla välittänyt koiralle koko ajan viestiä, että kuolet, varmasti kohta kuolet, jollet tänään, niin ihan kohta kumminkin eli koska meinaat kuolla.

No kun tässä taannoin kysyin vanhukselta, että mitä voisin tehdä sen hyväksi, vastaus oli: älä lopeta minua vielä. Mitä muutakaan se olisi voinut sanoa, kun kerran omaa tunnettani ja pelkoani olen sille vähän väliä tyrkyttänyt. Kun se vastasi, kuten vastasi, tajusin oman tyhmyyteni ja ajattelemattomuuteni. Minkä ihmeen takia miettisin sen kuolemaa, kun voin valita nauttia jokaisesta päivästä, mikä sillä on jäljellä.

Vanhus on itsellinen. Se on ikänsä suoraviivaisesti "suorittanut" kaiken, minkä on tehnyt - uimisestä leikkimiseen. Suoritettuaan ruokapalkalla se on ollut tyytyväinen siihen, että on saanut suorittaa. Jos koira ei hakeudu rapsutettavaksi tai leperrettäväksi, normaali pusi pusi -vaihde jää suhteesta pois, se vaan ei kuulu joukkoon, samalla sitä myös helposti unohtaa viestiä koiralle, että olet muuten aika mukava ja rakastettava. Tämänkin ymmärsin, kun se sanoi, mitä sanoi. Sitä pitää niin montaa asiaa itsestään selvyytenä, elämääkin.

Tuon päivän jälkeen päätin, etten sure sen tulevaa kuolemaa, vaan nautin jokaisesta päivästä, mikä sillä on jäljellä ja muistan myös suusanallisesti sanoa, miten sitä arvostan. Jos  (12 v 2 kk) on koira, jonka kanssa kulkiessani minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä mitään!