20. marras, 2015

Ketarat ojossa!

Lähdin tänä aamuna koirien kanssa aamulenkillä kiertämään Kivinokkaa. Nyt kun mökkeilykausi on ohitse, siellä on todella rauhallista ja minusta on mukava katsella merta ja miettiä syntyjä syviä. Oikaisin puutarhapalstojen läpi ja näin kaksi valkohäntäpeuraa, jotka olivat liikkeissään kuin balettitanssijat. Niin vaivattomia ja kevyitä niiden liikkeet olivat. Koirat alkoivat haukkua, peurat kääntelivät korviaan ja kuulostelivat, mistä ääni kuuluu. Haukunta koveni ja peurat lähtivät tanssivin kevyin askelin pois. Samassa lähes 60 kg koiraa päätti lähteä perään. Polku oli kurainen, lehtien peitossa, jaloissani tuunatut crocks-saappaat, jotka eivät kurassa pitäneet. Voitte arvata, miten mukava oli kyljellään mennä koirien perässä kurassa. PRKLE huusin kuin rantapiru. Onneksi kukaan ei kuullut eikä siis tiedä, että niin rumasti huusin. Minähän en kiroile, EN!