8. marras, 2015

Riippuvainen, mikä riippuvainen...

Paimenkoira paimentaa, ei nosta ylös riistaa - eikö vain! Näin ainakin tilasin maailmankaikkeudelta, kun suunnittelin viimeisimmän koirani hankintaa!

En saanut, mitä tilasin! Sain paimenen, joka kyllä paimentaa, mutta sen lisäksi ajaa haavoittuneen riistaeläimen jälkeä suvereenisti tai ihan mitä jälkeä vaan, hakukäyttäytyminen ja riistan ylösnosto todistetusti kunnossa, vaikkei todellakaan tilattuna. Hajuerottelu tuntuu ainakin näin alkumetreillä olevan piece of cake. Mitä sitten valitan? Enhän minä valita, en tietenkään, tällaisia koiria ei kasva joka puussa.

Ainoa ongelma on, ettei minun nenäni vedä vertoja koiran nenälle, havaintokykyni ei myöskään vedä vertoja koiran nopeudelle, kun sen nenä toteaa iloisena, että vaude tästä on mennyt joku mielenkiintoinen, käynpä ihan vaan katsomassa, mikä tai kuka. Ennen kuin ehdin pysäyttää koiran, valkoinen hännänpää vain vilahtaa jossain kauempana. No on treenattu, on pilli, on laumaviettinen, mutta riistavietti ajaa laumavietin ohitse mennen tullen.

Eilen tuo "katsominen" kesti puoli tuntia, istuin jo autolla odottamassa, ja kun kerran eläinkommunikoija olen, lähetin viestiä, että nyt sopisi tulla, ettei tarvitse koko päivää odottaa. Koira viesti takaisin ihan kuin peliriippuvainen, että vielä muutama metri ja vielä muutama. Tunne oli todella hassu, mikä koirasta välittyi. Se tiesi, että pitäisi tulla, se halusi tulla, muttei kyennyt jättämään hajua. Minulla loksahtivat palikat paikalleen. Tämän paimenen sisäänrakennettu tarve/halu käyttää nenäänsä on todellakin vahvempi kuin sen side minuun tai kehenkään muuhun. Eihän tässä mitään ihmeellistä sinällään, jokainen mettäkoiran omistaja sen tietää, mutta tuo paikalleen loksahtava palikka oli koiran välittämä tunne! Miksi ärsyyntyä asiasta, jolle toinen ei oikeastaan voi mitään!