5. loka, 2015

Muistoissa Canis Mythos

Kymmenisen vuotta sitten perheen juniorilla ja silloisella siipallaan oli Canis Mythos -niminen yritys, joka järjesti koiriin liittyviä luentoja, kursseja ja tapahtumia. Osallistuin silloin kahden vuoden aikana moniin niistä ja pidin itsekin joitain alkeiskursseja. Niistä kaksi on jäänyt erityisesti mieleeni.

Toinen liittyi alkeistottelevaisuuteen. Viimeisen kurssikerran lopuksi, kysyin kurssilaisilta, haluavatko he vielä saada ohjeita, miten tehdä koirilleen makkararuutu. Oli Äitien päivä, kesä siis tulossa ja makkararuutu on oiva aktivoinnin väline. Halusivat, ja kun minä näytin miten - ihan kuivalla nurmella auringon paisteessa - jalkani käsittämättömästi lipesi, jatkoi matkaansa ihan omaan suuntaansa, sai minut kaatumaan ja loukkaamaan vasemman nilkkani. Jalka ei ottanut alle ollenkaan. Mies ei vastannut puhelimeen, auto oli 150 metrin päässä, tavarat kaikki kentällä.

Siinä sitten oppilaiden ympäröimänä ja päivitellessä, että miten siinä noin kävi, päätin soittaa pojalleni, että tule hakemaan, kun faija ei vastaa puhelimeen. Poika tuli ja kysyi, ajetaanko suoraan sairaalaan, sanoin ei voi, minulla on kauhea pissahätä, eikun kotiin ensin. No kotiin ja yhdellä jalalla hyppien kuistin portaat ylös vessaan ja siitä sitten lääkäriin. Poikkihan se oli! Tuona vuonna touko- ja kesäkuu olivat lämpimiä ja kauniita. En voinut mennä ulos aurinkoon, koska oli niin lämmin, että hikeä alkoi heti pukata kipsin sisällä, ja kutinaan ei auttanut kuin sukkapuikko, mikä ei ole mitenkään järkevä kutinan poistaja.

Hassuinta koko jutussa oli, että kun minua sairaalassa vietiin leikkaukseen, niin leikkaussalin ovelle sairaanhoitaja sanoi, että hetki vielä, leikkaava lääkäri vaihtuu. Kun lääkäri sitten tuli, hän kätteli minua ja sanoi päivää Tulikoura! Ajattelin, että just just, yläkerta oli siis kuullut pyyntöni, tilasin nimittäin huippukirurgin leikkaajaksi. Kuvassa jalassa ollut titaani.

Toinen muistoni liittyy kurssiin, jossa opetin omistajia leikkimään koiriensa kanssa. Tältä kurssilta jäi mieleen nuori Bichon Frise. Koira oli niin soma ja ihana kuin vain olla voi, muttei ollut kiinnostunut lainkaan leluista, nameista, liikkeestä, omistajasta tai leikkimisestä ylipäätänsä. Koira tuijotti minua ja omistajaa kyllä intensiivisesti, mutta viesti olemuksellaan, että leiki ihan itse, jos haluat, minua ei voisi vähempää kinnostaa. Tunsin itseni täydeksi idiootiksi kurssin vetäjänä. En muista enää, miten selvisin verbaalisesti omistajan kanssa. Selitä nyt positiivisin sanakääntein asiakkaalle, ettei koirasi todellakaan aio leikkiä kanssasi.

Kurssilla oli myös päinvastainen tapaus, nuori newfoundlandinkoira, joka innostui leikkimisestä oikeasta. Omistaja vain totesi, että hänen on vaikea pysyä pystyssä, koira kun painoi runsaat 40 kg. Erilaisia ongelmia ratkottavaksi siis.

***********************************************************************************************************

Kuten huomaatte, monta viikonloppua on mennyt luennoilla ja seminaareissa tuon kahden vuoden aikana. Mitä jäi käteen? Käteen jäi monta oivallusta, jotka veivät minua eteenpäin niin ihmisenä, koirankouluttajana kuin koirien tekemisten ja tekemättä jättämisten ymmärtämisessä. Näin jälkikäteen ajatellen Peter Nevillen ja Runar Naessin viikonloput olivat huimia ja niin sanotusti aikaansa edellä. He puhuivat asioista, jotka vasta ihan viime aikoina ovat nousseet yleiseen keskusteluun.

Heidi Rubin: Barf-ruokinta

Barry Eaton: Dominanssi

Barry Eaton: Kuuron koiran koulutus

Hanne Kalliomäki: Koirahierontakurssi

Raili Mykkänen: Koirallistaminen  

Antti Tikkanen: Poliisikoirien koulutus

Runar Naess: Koirien kieli ja käyttäytyminen

Riitta Lamminsalo: Geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen koirapopulaatiossa

Heljä Marjamäki: MH-testi

Riitta Lapinleimu: Luonneominaisuuksien jalostaminen

Reija Puolakka: Koiratanssi 

Timo Helynen: Vietit

Peter Neville: Emotionaalinen koira

Maare Kaiperla: Kipukoira

Ilmari Virtanen: Ravinnonhankintavietillä kouluttaminen

Tuire Tamminen: Koirien ensiapu

Marja Blomqvist: Koiran kauppa