1. loka, 2015

Puhu sinä, minä viuhdon pitkin aitausta!

Paimennustreenit perjantaina 25.9. klo 12. Aamu oli vähän kiireinen, joten koira pääsi vain ns. pissilenkille, siis en ajatellut nenääni pidemmälle. Koiralla jäi virtaa ja vauhtia vaikka muille jakaa, mikä aiheutti sen, että paimenen eli minun hermorakenteeni oli kovilla.

Opettaja aitauksen reunalla huutaa, olet koko ajan sekunnin myöhässä, korjaa, älä hermostu. SEKUNNIN, vaivaisen sekunnin ja sen sekunnin aikana koira ehti juosta, liikkua tai olla liikkumatta, siis tehdä sitä, mitä ei pitäisi ja koska minä olin sekunnin koko ajan myöhässä, jäin myös lampaiden jalkoihin, mikä tarkoitti sitä, että seuraavassakin vaiheessa olisin saman sekunnin myöhässä. Lampaat osaavat tosi tiukasta keräytyä jalkojen ympärille. Nyt ymmärrän kaikkia sekunnilla tai sadasosalla hävinneitä, tosi turhauttavaa.

No kotimatkalla sitten otin asian puheeksi ja kysyn, että miksi piti riekkua, johon koira viestii, että miksi hänen pitäisi minua totella ja kysymysmerkki lauseen perässä on suurempi kuin koira itse. Ja jatkaa, että hän tietää paimennuksesta enemmän kuin minä. Mitäs minä siihen? No sama keino kuin lasten kanssa: kiristys. Että jollei tahti muutu, niin tämä hauskuus loppuu lyhyeen, sen verran tyyristä touhua.