11. syys, 2015

Kevyempi

Mietin tänä aamuna matkaani itseni ymmärtämisen polulla ja tulin taas kerran siihen tulokseen, että se on avain kaikkeen. Jollet aidosti tunne itseäsi, tunnista puutteitasi ja arvosta hyviä puoliasi, sinun on vaikea rakastaa itseäsi. Moni kysyy, miksi itseään pitäisi rakastaa, eikö silloin aseta itsensä muiden yläpuolelle, muitahan pitäisi rakastaa ja kunnioittaa. Miten rakastaa muita, jollei kykene itseään rakastamaan, miten hyväksyä muiden puutteet, jollei kykene niitä edes itsessään hyväksymään?

Se, että rakastaa itseään, ei tarkoita, että olisi parempi kuin joku toinen, ei todellakaan. Myötätunto ja ymmärrys lisää myötätuntoa ja ymmärrystä, nämä puolestaan antavat mahdollisuuden hyväksyntään ja rakkauteen kaikkea olevaista kohtaa. Anteeksianto itselle ja muille kruunaa kaiken.

Koirien kouluttaja Maija-Liisa Kajas sanoi kerran luennollaan, että koira muistaa, muttei muistele, oppii, muttei opettele... siis elää hetkessä, ei muistele kokemaansa vääryyttä, vaikka muistaakin, siinä on vissi ero!  Me ihmiset tunnumme mieluiten muistelevan kaikkea, mitä meille on tapahtunut, negatiiviset asiat saavat mielemme kiehumaan ja näin annamme yhä uudestaan osan voimastamme pois tuolle toiselle, joka mielestämme on kohdellut meitä väärin. Mitä jos vain antaisimme anteeksi, ettei hän silloin ja siinä hetkessä paremmin osannut, niin kuin emme mekään ole joka ikisenä elämämme hetkenä osanneet tai paremmin ymmärtäneet. Väitän, että elämämme olisi paljon, paljon kevyempää.