Blogi

18. huhti, 2018

Kotona taas täällä villissä maas... lauletaan laulussa. Pennut lähteneet omiin koteihinsa. Eipä voi olla ihminen tyytyväisempi omistajiin. Amilla riipputissit kohta enää muisto vaan ja Bono the Boy on iloistakin iloisempi päästessään kotiin. Eipä silti hienosti oli hoidossa mennyt. Kiitokset tuhannesti Suvi-Marjan kennelin koirahoitolaan. Koirien välinen energia on muuttunut eron ja Bonon kivesten kaivamisen myötä. Testosteroni ei enää jyllää ja leikki äidin kanssa maistuu niin äidille kuin pojallekin. Vieläkin harmittelen takaraivossa sitä, että palleja ei ollenkaan tullut. Bono on sen verran komea, että olisin halunnut ulkomuodosta tuomarin arvostelun saada. Kuva on Sundvallista ja tuolla meren takana on Suomi. Hassua muuten miten mukava oli palata kotiin ja samalla niin haikea jättää kaikki talon koirat (4 kpl) ja Tepen ja Linda ja David ja ihana maalaismaisema. Kun pihalle menit, ei kuulunut kuin lintujen laulu ja hiljaisuus. Kuitenkin oltiin vain 30 minuutin päässä Sundsvallin keskustasta. No pääseehän sinne, laivat kulkevat ja autossa on neljä pyörää ja ratti. Taidan aloittaa seuraavan tarinan eli miten saadaan omapäinen, vahva uros oikeasti kiinnostumaan tottelevaisuusharjoituksista. Yllättäviä käänteitä ei varmasti tule puuttumaan, joten jos kiinnostaa, olkaa kuulolla! Bullet point on jo korkattu!

10. huhti, 2018

Pennut olivat kovin kiinnostuneita Tepenistä. Tepen puolestaan otti tutkimisen rennosti kuten aina.

8. huhti, 2018

Hau hau taas täält Suome Turust. Hoitotäti kerto, et sä olisit tulos mua hetken pääst hakee. Nasta juttu :-) . Vaikka tääl on ollu ihan kivaa ja oon viihtyny, niin kiva on päästä taas kotiinki. Ja vaikkei äijät yleensä myönnä, et niil olis jotai ikävä, niin kai mulla nyt ainaki vähä on ollu sua ikävä. Noi vastapäiset daamitki lähti tänää, ni ei mul ole edes ihailijoita näkösällä, muut kun on jätkiä kans. Kelit on ollu kohtuulliset pari päivää, mut sitä enne oli taas kamalia päiviä, kun taivaalt tuli millo vettä ja millo valkosii märkii krämmälei, ku kasto turkinki heti ihan kamalaks. Toi hoitotäti on muute taivastellu, et mist tätä karvaa mul riittää, ku sen mielest se lakasee sitä kassi kaupal mun sviitistä, mut silti mulla on iha samanlaine turkki kuitenki, vaik sitä lähti kuim pal. Voitasko me muute jatkaa semmost kivaa juttuu, ku et saan aina iltasi possun korva ennen nukkumaa menoo? Toi hoitotäti ainaki on antanu, niin kai sääki voit? Pliis! Mut ei nyt sit enempää, mää jää orottelee sua tänne viäl hetkeks.

Turkulaistunu Bono
Marja Vaanola/Eläinhoitola Suvimarjan Kennel
Samppaantie 486
20960 Turku
+358400112137
suvimarjan.kennel@pp.inet.fi
www.suvimarjankennel.fi

6. huhti, 2018

Mielenkiintoista, että vaikka pennut ovat jo lähes 8 viikkoa vanhoja, Ami haluaa niitä vielä imettää, vaikka ruokaa on vähennetty maidontulon lopettamiseksi. Leikkii hienosti pentujensa kanssa ja on supercool, kun pennunkatsojia tulee.

5. huhti, 2018

Eikö mun viime viikon lopulla tasuttamat kuulumiset oo tullu perille? Kyllä mä ton hoitotädin nakitin sulle viestin välittämään, mutta minne lie sitten kadonnu. Ei sen puoleen, hyvin täällä edelleen menee. Olen vähä niinku isäntä nykyään talossa, ainakin omasta mielestäni. Muutaman mukava tyttönen muutti tohon mun vastapäisiin sviitteihin, Emma ja Maili. Ne vähän vissiin niin ku kilpailee mun huomiosta ja ihmekkös tuo, tämmönen adonis kun mä, niin sopiihan siitä kilpailla. Kelit muuttu tänään ihan kamaliksi, vettä alko sataa nyt iltasella ihan kun jonkun Esterin pepusta, kuka toi Esteri sit onkin, en tunne. Mullakin meni turkki ihan littanaksi, kun tarhassa kävin kuittailemassa edellisten viestejä. Onneks hoitotäti hiukan kuivaili mua, niin on taas karvat ojossa kun on noita tyttöjäkin tossa hollilla. Sain taas semmosen ison herkku luunkin, ja kelpashan sitä näytellä muille! Sälleiltä meni korvat kippuralle kateudesta ja ne koitti näytellä omia olemattomia luitaan, mut ei ne ollu mun luun vertasia. Olisin halunnu ottaa luun mukaan lenkillekin, olisin saanu näytellä sitä niillekin asukkaille, ketä en tästä omasta sviitistäni nää, mut ei toi hoitotäti antanu. Hetken mietin, et eihän vaan kukaan muu pääse pöllimään mun aarretta kun ollaan lenkillä, mut hoitotäti sanoi ettei ne pääse mun sviittiini, joten luotin sen sanaan. Ja heti tsekkasin kun tultiin takas, et olihan se siellä.....ja oli se. Ei tässä sit tällä kertaa muuta, kuin makosia unia sinne ruottin maalle, me täällä aletaan iltapissarundi ihan just sillään, et pitänee lopettaa.
Hänen majesteettiinsa Bono
Marja Vaanola/Eläinhoitola Suvimarjan Kennel
Samppaantie 486
20960 Turku
+358400112137
suvimarjan.kennel@pp.inet.fi
www.suvimarjankennel.fi